Keskeinen ero: "Osakkuusyritys" on sellainen yritysten välistä suhdetta, jossa yhtiöllä on vähemmän kuin toisen yhtiön osakkeita. ”Tytäryhtiö”, joka tunnetaan myös tytäryhtiönä, on emoyhtiön kokonaan tai osittain omistama yhtiö.
Kun kyseessä on liike-elämän terminologia, on monia sanoja, jotka saattavat sekoittaa henkilön; kaksi näistä sanoista on tytäryhtiö ja tytäryhtiö. Nämä sanat ovat yleisesti kuullut, kun puhutaan suurista yrityksistä tai oikeudellisista asioista; kuitenkin ihmiset ovat usein hämmentyneitä siitä, mitä näiden kahden väliset erot ovat ja käyttävät niitä keskenään. Vaikka sanat molemmat tarkoittavat kahden yrityksen välistä valvontaa, ne eroavat toisistaan eri tavoin.
Yhtiötä voidaan kutsua toisen osapuolen tytäryhtiöksi, jos se on pääyrityksen läheisyydessä mutta ei tarkkaan määräysvallassa. Yleisin sidosyritysten käyttö syntyy, kun yritys yrittää perustaa itsensä kansainvälisille markkinoille ilman, että hänen tarvitsee käyttää omaa nimeään laillisiin tarkoituksiin. Kumppanuusyrityksiä voidaan käyttää myös silloin, kun yritysten on vältettävä ulkomaista omistusta koskevia rajoittavia lakeja. Kumppanuusyrityksiä pidetään paljon turvallisempina investoinneina, koska pääyrityksen ei tarvitse panostaa paljon rahaa tai sen mainetta rivillä ja konkurssin käynnistymisessä pääyritys ei vaikuta suuresti. Monissa maissa hallitus ei salli ulkomaisten yhtiöiden toimia ilman paikallista tytäryhtiötä tai sitomista, jolloin tytäryhtiöt ovat merkittävä osa toimintaa.
Toinen suosiota suosiva segmentti tunnetaan nimellä affiliate markkinointi, joka on eräänlainen suorituskykyyn perustuva markkinointi, jossa yritys maksaa yhden tai useamman sen tytäryhtiöistä tuoda asiakkaita markkinointitekniikoidensa kautta. Tällaisessa markkinoinnissa yritykset sitovat vain yrityksiä tuoda asiakkaita. Affiliate-markkinointi on useimmiten päällekkäistä Internet-markkinointimenetelmien, kuten orgaanisen hakukoneoptimoinnin (SEO), maksullisen hakukoneen markkinoinnin (PPC - Pay Per Click), sähköpostimarkkinoinnin ja jossakin mielessä näytön mainonnan kanssa.
Esimerkiksi "A" -yhtiöllä on 30%: n B-osakeyhtiö ja 75% C-yhtiön osakkeista. Tässä tilanteessa B-yhtiö on A-yhtiön tytäryhtiö, kun taas C-yhtiö on A-yhtiön tytäryhtiö.
”Tytäryhtiö”, joka tunnetaan myös tytäryhtiönä, on emoyhtiön kokonaan tai osittain omistama yhtiö. Maantieteellisesti yritys, joka omistaa yli 50 prosenttia toisesta yrityksestä, voi soittaa yhtiöön tytäryhtiöksi. Siinä tapauksessa, että sillä on kaikki 100 prosentin äänivaltaiset osakkeet, sitä kutsutaan kokonaan omistetuksi tytäryhtiöksi. Jos emoyhtiö omistaa ulkomaisen tytäryhtiön, tytäryhtiön on noudatettava sen maan lakeja, jossa se toimii, kun taas emoyhtiön on osoitettava vain tytäryhtiön taloudelliset tilit kirjanpidossaan.
Tytäryhtiö voi olla yritys, yhtiö tai osakeyhtiö. Monissa tapauksissa se voi olla myös valtion omistama tai valtion omistama yritys. Tytäryhtiöillä on erillinen oikeudellinen identiteetti velkojen, verotuksen ja määräysten takia. Se eroaa myös sulautumisista tai yritysostoista, joissa vaaditaan hallituksen hyväksyntä. Tytäryhtiöiden tapauksessa hallituksen hyväksyntää ei vaadita tytäryhtiön muodostamiseen.
Tytäryhtiöitä käytetään yleisesti, kun ne yrittävät päästä markkinoille, jossa emoyhtiö ei halua käyttää sitä omalla nimellään. Se on myös kannattavaa, jos yritys haluaa päästä uuteen segmenttiin; sillä on kuitenkin vähän tai ei lainkaan tietoa segmentistä. Tytäryhtiöitä voidaan myös käyttää emoyhtiöön läsnäolon luomiseksi kansainvälisille markkinoille. Tytäryhtiöt ovat yritykselle kalliimpia kuin osakkuusyritys, mutta se antaa yritykselle enemmän valtaa äänioikeuksiin ja yhtiön päätöksentekoon.
Otetaan vastaava esimerkki edellä käytetystä: A-yhtiö omistaa 100%: n osuuden B-yhtiöstä, 75% C-yhtiöstä ja 30% D-yhtiöstä. Tässä tilanteessa B-yhtiö on A: n kokonaan omistama tytäryhtiö, kun taas "C" on tytäryhtiö ja "D" on tytäryhtiö.
