Keskeinen ero: Opetus koskee kaiken sellaisen tiedon, ideoiden tai taitojen välittämistä, joita voidaan kyseenalaistaa tai keskustella, ja opetuksessa opetettavia faktoja tuetaan todisteilla, kun taas indoktrinaatio koskee sellaisten uskomusten välittämistä, joita ei tueta mitään näyttöä ja vastaanottaja on hyväksyttävä se tavalla, jolla sitä on opetettu ilman väitettä tai kyseenalaistamista.
Opetus on yksinkertainen sana ja käytämme sitä usein jokapäiväisessä elämässämme, mutta indoktrinaatio näyttää olevan hieman vaikea sana. Se on vaikeaa siinä mielessä, että se herättää uteliaisuutta, mutta silti määritteleminen on hieman monimutkaista. Monet ihmiset käyttävät opetusta, mutta sanaa indoctrination käytetään harvoin, mutta jotkut meistä tietävät, että he molemmat viittaavat johonkin tiedon antamiseen / opetukseen. Kahden eron selvittämiseksi tutkimme ensin yksittäiset ehdot ja tuodaan sitten esiin näiden kahden väliset erot.
Opetus on ideoiden, taitojen tai tietojen välittäminen opettajalta tai tietolähteeltä opiskelijalle tai muulle vastaanottajalle. Opetettu tieto voi olla mitä tahansa tyyppiä. Esimerkiksi kemian luokkaa opiskelevaa opiskelijaa voidaan opettaa kemikaaleista ja siitä, miten he reagoivat toisiinsa yhdistämisessä. Tätä tietoa opetetaan opiskelijalle. Opetusprosessiin sisältyvät tiedot voivat vaihdella. Se voi olla joko koko totuus tai jotkut tiedot voivat olla valheita. Opiskelijoiden on tutkittava kriittisesti tietoja ja hankittava ne. Siksi opetuksen tarkoituksena on antaa tietoa tai taitoa. Opetus keskittyy antamaan tietoa niin, että opiskelijat oppivat asianmukaiset menetelmät ja soveltavat sitten menetelmiä omien mielipiteidensa esittämiseen monissa asioissa. Opiskelija voi myös kyseenalaistaa tiedot ja opettajan on tällöin täytettävä kysely tukemalla sitä asianmukaisilla todisteilla. Joissakin muissa tapauksissa opiskelija voi vapaasti tehdä oman mielipiteensä oppitunnin jälkeen. Esimerkiksi moraalisen oppitunnin opettamisen jälkeen opiskelijalle voidaan kysyä, miten hän reagoi tietyssä tilanteessa? Tässä tapauksessa opiskelijan näkökulma on, miten hän on ymmärtänyt opetukset ja sitten myöhemmin pystynyt tekemään päätöksen. Nyt tämä päätös poikkeaa taas opiskelijasta toiseen. Samasta kysymyksestä voidaan odottaa lukuisia vastauksia saman luokan opiskelijoista. Tämä ei myöskään ole väärin, opiskelija tutkii jotain, mitä on opetettu, ja myöhemmin auttaa heitä ratkaisemaan vastauksen. Tätä vapautta ei kuitenkaan anneta opetustiedoissa, mutta näitä tosiseikkoja tukee aina asiaankuuluva näyttö. Näin ollen opettaja voi vastata kysymyksiin helposti.
Indoktrinaatio tarkoittaa opetuksen, pääperiaatteen tai ideologian opettamista tai inkuboimista, erityisesti sellaista, jolla on erityinen näkökulma, kuten uskonnollisen indoktrinaation esimerkissä. Uskonnollisessa ilmaisussa opiskelijalle opetetaan uskonnollisia vakaumuksia. Avainsana indoktrinaation määrittelyssä on usko - usko voidaan kuvata hyväksymiseksi, että lausunto on totta, se on vain hyväksyntä tai lausunto (jota ei tueta todisteilla kuin uskomusten tapauksessa). Tämä tarkoittaa, että se vaihtelee muusta opetukset yhdessä laajassa merkityksessä; indoktrinaation opetuksia ei pitäisi tutkia kriittisesti. Indoktrinaation tavoitteena on opettaa jäykkiä vakaumuksia, eikä näillä uskomuksilla voi olla todisteita. Sitä käytetään yleisesti uskonnollisten vakaumusten yhteydessä, joissa ihmiset yleensä opettavat uskonnollisia vakaumuksia, ja tärkeintä on, että henkilö, joka saa nämä uskomukset, ei voi kyseenalaistaa sitä ja sen on hyväksyttävä se sellaisena kuin se on. Näitä uskomuksia opetetaan siten, että opiskelija ei pysty arvioimaan tai arvioimaan näitä uskomuksia. Sitä käytetään yleensä opettamaan poliittisia ideologioita tai uskonnollisia ideologioita.
Tärkeimmät erot opetuksen ja indoktrinaation välillä ovat: opetus on avoin kysymyksille, opiskelijat voivat aina esittää kysymyksiä siitä, mitä opetusta heille opetetaan, kun taas indoktrinaatio on kuin ohjeiden antaminen, täytyy kuunnella sitä ja sen pitäisi seurata sitä. Indoktrinaatiossa opiskelija ei voi kyseenalaistaa aiheen. Jälleen opetus ei ole puolueellinen, kun taas indoktrinaatiolla voi olla puolueellinen lähestymistapa. Opetuksen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden aivoja, antaa heille mahdollisuuden kiistellä asioita ja arvioida asioita ja muodostaa sitten mielipiteen, kun taas indoktrinaatio on asettanut mielipiteensä opetettavasta uskomuksesta ja siten opiskelijan mielipiteestä ei ole merkitystä tai opetusta siten, että opiskelijan ei tarvitse tehdä omaa mielipidettään. Opetus on positiivinen toiminta, jossa opiskelijat saavat tietoa, kun taas indoktrinaatio liittyy enimmäkseen negatiiviseen opetukseen, jossa opiskelijoiden odotetaan noudattavan sitä, mitä heille opetetaan tekemättä tutkimusta. Siten joskus indoktrinaatiota kutsutaan myös aivopesuiksi.
