Keskeinen ero: heprea ja jiddish ovat kaksi eri kieltä, joita juutalaiset puhuvat. Tärkein ero näiden kahden kielen välillä on se, että heprealainen on Israelissa asuvien juutalaisten virallinen kieli, kun taas jiddiš on juutalaisten toiseksi merkittävin kieli eri puolilla maailmaa.

Heprea ja jiddish ovat kaksi eri kieltä, joita juutalaiset puhuvat. Tärkein ero näiden kahden kielen välillä on se, että heprealainen on Israelissa asuvien juutalaisten virallinen kieli, kun taas jiddiš on juutalaisten toiseksi merkittävin kieli eri puolilla maailmaa.

Kaksi kieltä on melko erilainen toisistaan ​​huolimatta siitä, että jiddish on juurtunut hepreaksi. Juutalainen toora, joka on juutalaisuuden pyhin kirja, on kirjoitettu raamatullisessa heprealaisessa tai muinaisessa heprealaisessa. Näin ollen hepreaa pidettiin pyhänä kielenä ja liian puhdas käytettäväksi päivittäisessä viestinnässä. Lisäksi heprealainen oli liian vaikeaa yleisölle silloin, kun he ymmärtivät.

Niinpä ajan myötä sellaisissa maissa kuin Puola ja Saksa asuvat juutalaiset, ymmärtäneet rikki heprealaiset ja keskustelemalla alueellisilla kielillä, kehittivät oman kielensä: jiddish. Jiddish on siis tehokkaasti yhdistelmä hepreaa, saksaa, arameaa ja useita muita kieliä.

Jiddish tuli melko suosittu kaikkialla Itä-Euroopassa, jolloin juutalaiset saivat tehokkaan ja helpon tavan keskustella, joka oli ainutlaatuinen juutalaiselle kulttuurille. Sen jälkeen se on kehittänyt rikkaan kirjallisuuden, teatterin ja musiikin kulttuurin. Lopulta, johti toisen maailmansodan aikana ja sen aikana, monet juutalaiset pakenivat Euroopasta Amerikan puoleen, koska he olivat vainossa Itä-Euroopassa. Tämä toi tehokkaasti jiddinkielen Atlantin yli.

Jiddis-kieltä puhutaan edelleen pienissä ryhmissä juutalaisia ​​eri puolilla maailmaa, erityisesti Euroopassa ja Amerikassa. Juutalainen on kuitenkin paljon uudempi kieli verrattuna heprealaiseen. Jiddish tuli tunnustamaan kieleksi joskus vuosien 900 ja 1100 välillä. Heprealainen on ollut Raamatun aikojen jälkeen.

Kun Israelin valtio luotiin, hepreaksi valittiin vanhemmaksi ja pyhemmäksi kieleksi valtion kieleksi. Lisäksi oli uskoa, että jiddishiä puhuttiin yleisemmin, se oli tavallisten ja slummien asukkaiden kieli. Niinpä Israelin nykyaikainen ylpeä valtio ansaitsi raamatullisen, puhtaan kielen.

Koska jidiš on jonkin verran johdettu heprealaisesta, se myös lainaa aakkosiaan lukuisien sanojen lisäksi. Jiddish ei kuitenkaan käytä joitakin vokaaleja, joita yleisesti käytetään heprean kielellä. Myös jotkut gutturaaliset konsonantit, kuten ayin ja aleph heprean kielellä, käytetään vokaaleina jiddisissä.

Lisäksi heprealla on hyvin määritelty kielioppi, kun taas jiddišissä on monia poikkeuksia ei-selkeästi määritellyistä kielioppisäännöistä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että jiddish on kokoelma monta eri kieltä ja siten hyväksynyt monien kielen säännöt, mikä johti siihen, että sillä ei ole määriteltyä muodostumista. Myös tapa, jolla sanat monistetaan heprean ja jiddishin kielellä, eroavat toisistaan. On olemassa vain kaksi tapaa tehdä jotakin monikkomusta heprean kielellä, kun taas jiddisissä on monia, taas lähinnä kääntökertoimen vuoksi.

Toinen ero näiden kahden kielen välillä on sanojen ääntäminen useammalla kuin yhdellä tavulla. Jiddisissä stressi asetetaan edeltävään tavuun eli viimeiseen tavuun. Vaikka stressi asetetaan heprean viimeiseen tavuun.