Tärkein ero: XML on Extensible Markup Language. Se on W3C: n kehittämä eritelmä. Se on erityisesti Web-asiakirjoja varten suunniteltu merkintäkieli. Siinä määritellään joukko sääntöjä asiakirjojen koodaamiseksi muodossa, joka on sekä ihmisen luettavissa että koneellisesti luettavissa. HTML tarkoittaa HyperText-merkintäkieliä. Se on tunnettu merkkikieli, jota käytetään web-sivujen kehittämiseen. Se on ollut jo pitkään ja sitä käytetään yleisesti verkkosivujen suunnittelussa.

XML on Extensible Markup Language. Se on W3C: n kehittämä eritelmä. Se on erityisesti Web-asiakirjoja varten suunniteltu merkintäkieli. Siinä määritellään joukko sääntöjä asiakirjojen koodaamiseksi muodossa, joka on sekä ihmisen luettavissa että koneellisesti luettavissa. Sen avulla suunnittelijat voivat luoda omia mukautettuja tunnisteitaan. Sen avulla voidaan myös määritellä, siirtää, validoida ja tulkita tietoja sovellusten ja organisaatioiden välillä.

XML on tekstipohjainen tietomuoto, jolla on vahva tuki Unicoden kautta kielille. Se korostaa yksinkertaisuutta, yleisyyttä ja käytettävyyttä Internetissä. Sitä käytetään myös laajalti mielivaltaisten tietorakenteiden esittämisessä, erityisesti verkkopalveluissa. Ohjelmoijat käyttävät usein API: ta, kun ne käsittelevät XML-data- ja kaavajärjestelmiä XML-pohjaisten kielten määrittelyssä.

XML-syntaksi on muodostanut perustan monille dokumenttimuodoille, kuten RSS, Atom, SOAP ja XHTML. Itse asiassa XML-pohjaiset tiedostomuodot ovat olleet useiden toimistotuottavuuden työkalujen, kuten Microsoft Office, OpenOffice.org ja LibreOffice, ja Applen iWorkin oletusarvoisia.

HTML tarkoittaa HyperText-merkintäkieliä. Se on tunnettu merkkikieli, jota käytetään web-sivujen kehittämiseen. Se on ollut jo pitkään ja sitä käytetään yleisesti verkkosivujen suunnittelussa. XML tai Extensible Markup Language määrittää sääntöjen joukon asiakirjojen koodaamiseen muodossa, jonka sekä ihminen että tietokone voivat lukea.

HTML on kirjoitettu HTML-elementtejä käyttäen, jotka koostuvat tunnisteista, pääasiassa avainsanasta ja sulkumerkistä. Näiden tunnisteiden tiedot ovat yleensä sisältöä. HTML: n päätavoitteena on sallia selainten tulkita ja näyttää merkkien välissä kirjoitettu sisältö. Tunnisteet on suunniteltu kuvaamaan sivun sisältöä. HTML: ssä on ennalta määritetyt tunnisteet. Niiden avulla voidaan lisätä kuvia, tekstiä, videoita, lomakkeita ja muita sisältöjä yhteen yhtenäiseen verkkosivuun.

HTML-elementit ovat kaikkien verkkosivustojen perustekijöitä. HTML sallii kuvien ja objektien upottamisen verkkosivulle. Sitä voidaan käyttää myös vuorovaikutteisten lomakkeiden luomiseen. HTML tarjoaa myös keinot luoda strukturoituja asiakirjoja. Tämä tapahtuu merkitsemällä tekstin rakenteellinen semantiikka, kuten otsikot, kohdat, luettelot, linkit, lainaukset ja muut kohteet. Kuitenkin näinä päivinä verkkosivuja suunnitellaan harvoin vain HTML-muodossa. HTML: n avulla ohjelmoija voi upottaa skriptejä, jotka on kirjoitettu sellaisilla kielillä kuin JavaScript, joita monet usein tekevät. Tämä muuttaa HTML-verkkosivujen ulkoasua ja käyttäytymistä.

XML: n ja HTML: n välillä on joitakin eroja:

• HTML on suunniteltu näyttämään tietoja, joissa keskitytään siihen, miten tiedot näyttävät, kun taas XML on suunniteltu ohjelmisto- ja laitteistosta riippumattomaksi työkaluksi, jota käytetään tietojen siirtämiseen ja tallentamiseen keskittyen siihen, mitä tietoja on.
• HTML on merkintäkieli, kun taas XML tarjoaa kehyksen kielten määrittämiseen.
• HTML on esityskieli, kun taas XML ei ole ohjelmointikieli eikä esityskieli.
• HTML on epäolennainen, kun taas XML on tapauskohtainen.
• HTML: ää käytetään web-sivun suunnitteluun asiakkaan puolella, kun taas XML: ää käytetään pohjimmiltaan datan siirtämiseen sovelluksen ja tietokannan välillä.
• HTML-koodissa on ennalta määritettyjä tunnisteita, kun taas XML-ohjelmassa on mukautettuja tunnisteita, jotka ohjelmoija voi keksiä tai määrittää.
• HTML ei vaadi sulkemistunnisteita, kun taas XML: ssä sulkemistunnisteet ovat pakollisia jokaiselle tunnisteelle.
• HTML ei säilytä valkoista tilaa, kun XML tekee.
• HTML on tietojen näyttäminen, kun taas XML on tietojen kuvaaminen.
• HTML on staattinen, kun taas XML on dynaaminen.
• XML: ssä tiedonvaihto on mahdollista, kun taas HTML-tiedonsiirto ei ole mahdollista.
• XML: ssä attribuuttiarvon tulee olla lainausmerkeissä, kun taas HTML-attribuutin arvo voi olla ilman lainausmerkkejä.
• XML: ssä, jos määrite määritellään, sen pitäisi olla arvo ja HTML-määritteessä arvo voi olla ilman arvoja.
• XML: ssä DTD voi tarjota modulaarisuuden, kun taas HTML: ssä ei ole DTD: n käsitettä.
• Esitykseen ja esitykseen käytetyn HTML: n XML-tiedosto
• XML: ää käytetään tallennusvälineenä, kun taas HTML: ssä ei ole tallennuksen käsitettä.
• HTML on virheetön kieli, kun taas XML ei ole.
• XML: ssä jäsentämistä käytetään XML-tiedostojen suorittamiseen, mutta HTML: ssä ei ole keinoa jäsentää.
• HTML: ssä ei ole tietotyyppiä, kun taas XML: ssä tietyt tietotyypit on määritelty.
• HTML-dokumentti ei välttämättä ole hyvin muotoiltu asiakirja, kun taas XML-asiakirjan on oltava hyvin muotoiltu asiakirja.