Keskeinen ero: parlamentti ja lainsäädäntöelimet ovat molemmat nimiä, jotka annetaan lainsäätäjälle. Lainsäädäntö on vain päätöksentekoelin. Yleisin ja luultavasti ainoa ero näiden kahden välillä on se, että vaikka lainsäätäjäkokouksen nimi voidaan antaa kenelle tahansa lainsäätäjälle, nimi Parlamentti on varattu lainsäätäjälle Westminster-tyylisessä järjestelmässä.

Poliittinen järjestelmä on hyvin monipuolinen aihe, jota on vaikea ymmärtää. Lisää tähän seikka, että kunkin maan poliittinen järjestelmä poikkeaa toisesta, ja sitten järjestelmä muuttuu entistä sekavammaksi. Katsokaa nyt, että parlamentti ja lainsäätäjäkokous ovat tosiasiallisesti sama asia, mutta riippuen maasta, johon ne on sisällytetty, ne voivat olla yhtä erilaisia ​​kuin omenat ja appelsiinit.

Parlamentti ja lainsäädäntöelimet ovat molemmat nimiä, jotka annetaan lainsäätäjälle. Lainsäädäntö on vain päätöksentekoelin. Se on osa maan hallitusta ja sillä on valta säätää, muuttaa ja kumota lakeja. Lisäksi heillä on valta luoda ja muuttaa budjetteja sekä tarkkailla ja ohjata ohjaavia toimia.

Usein nimet "parlamentti" ja "kongressi" annetaan kansallisille lainsäätäjille, kun taas "kokoonpano", "ruokavalio", "majlis" ja "neuvosto" katsotaan kansallista tasoa vähemmän. Näin ei kuitenkaan aina ole, ja tilanne voi vaihdella kyseisen maan mukaan. Pohjimmiltaan yleisin, ja luultavasti ainoa ero näiden kahden välillä on, että vaikka nimityslainsäädäntö voidaan antaa kenelle tahansa lainsäätäjälle, nimi Parlamentti on varattu lainsäätäjälle Westminster-tyylisessä järjestelmässä.

Lainsäätäjän jäsenet kokoontuvat ja keskustelevat sen edessä esitetyistä asioista, jotka voivat vaikuttaa maan lakeihin ja määräyksiin. Lainsäätäjä voi koostua yhdestä useammasta harkitsevasta kokouksesta. Jos lainsäätäjällä on vain yksi talo tai kamari, niin sitä kutsutaan yksikamarin lainsäätäjäksi, mutta jos sillä on kaksi, se tunnetaan kaksikamarisena lainsäätäjänä. Lainsäätäjällä voi olla kolmen kammion rakenne, joka tunnetaan kolmikamarisena, mutta ne ovat yleensä harvinaisia.

Yksikamarisessa lainsäätäjässä sillä on kaikki valtuudet, jotka kyseisen maan hallitus on sallinut lainsäätäjälle. Kun kaksikamarinen lainsäätäjä, valtuudet jaetaan näiden kahden kesken. Yksi esimerkki kaksikamarisesta lainsäätäjästä on Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti, jolla on edustajainhuone ja ylähuone.

Parlamenttia johtaa yleensä aina kansan pääministeri (PM), joka on lähes aina eduskunnan alemman puolueen enemmistön johtaja, mutta hänellä on vain toimistonsa niin kauan kuin hänen puolueensa enemmistö säilyy. Parlamentaarinen järjestelmä voi olla ristiriidassa presidentinjärjestelmän kanssa, jossa kansakunnan johtaja eli presidentti ei ole riippuvainen puolueen enemmistöstä, vaan ihmiset valitsevat sen suoraan. Tarkastellaan esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinjärjestelmää, joka koostuu myös kaksikamarisesta lainsäätäjästä eli kongressista, jossa on edustajainhuone ja senaatti, mutta Yhdysvaltain presidentti ei suoraan hallitse kumpaakaan.

Parlamentin ja lainsäädäntöelimen vertailu:

	eduskunta	Lainsäädäntökokous
Tyyppi	lainsäätäjä	lainsäätäjä
Taso	Lähes aina kansallinen	Kansallinen, valtio, alueellinen, paikallinen.
Määritelmä	Päätöksenteko-organisaatio, joka yleensä liittyy kansalliseen hallitukseen ja jolla on valtuudet säätää, muuttaa ja kumota lakeja.	Lainsäätäjä on päätöksentekoelin, jolla on valtuudet säätää, muuttaa ja kumota lakeja.
Osa	Hallituksen parlamentaarinen järjestelmä	Mikä tahansa hallitus
Hallitusmuoto	Yleensä demokraattinen	Voi olla mikä tahansa, mutta yleensä demokraattinen
tehtävät	Edustus, lainsäädäntö ja parlamentaarinen valvonta (eli kuulemiset, tiedustelut).	Säädetään, muutetaan ja kumotaan lakeja Tarkkaile ja ohjaa toimintaa Muuta talousarviota tai budjetteja